Maajoukkueen kokoonpano julkistettiin eilen illalla. ”Joukkueen keski-ikä on vain hieman alle 23 vuotta, mutta päävalmentaja Hannu Koivusalo käynnistää EM-2009 projektin luottavaisin mielin” todetaan Sajl:n tiedotteessa. Eipä päävalmentajan suusta kukaan odotakaan kuulevan katastrofin olevan ovella.
Viikonlopun Ruotsi-ottelusta on turha odottaa mitään valmista. Pelinrakentajakaksikko on pelannut menneellä kaudella muutaman nuorten pelin. Vastaan asettuu HC:n (päävalmentaja) mukaan ”aggressiivinen, blitzaava puolustus”. Veikkaus; ei yhtään onnistunutta heittoa.
Missä ovat loppuottelujoukkueiden pelaajat? Nyt valitut pelaajat jakautuvat seuraavasti: Roosters 9 pelaajaa, Wolverines 8, Rajaritarit 7, Jaguaarit 4, Trojans 4, Butchers 3, Crocodiles 3, Saints 2, Storm 2, Bears 1 ja Demons 1.
Jos käytetään mittarina maajoukkueeseen tuotettujen pelaajien määrää, niin Butchers ja Crocodiles olisivat jääneet pudotuspelien ulkopuolelle. Yllätysjoukkueena neljän sakkiin olisi kuulunut Rajaritarit, josta joukkueeseen mahtui kolmanneksi? eniten pelaajia. Aika paljon joukkueesta, joka onnistui voittamaan kaudella Rauman kahdesti, ja molemmat kaksi ottelua tosi niukasti, teki liigassa vähiten pisteitä ja päästi toiseksi eniten.
Maajoukkuevalmennuksella on valtava työ koulia kahdessa vuodessa pojista miehiä. Kuitenkin, näyttäisi siltä, ettei mikään muutu vuosien saatossa. Pelaajien poisjääntien syitä ei vaivauduta miettimään vaan jääräpäisesti pusketaan ”omaa systeemiä” läpi harmaan kiven, vedoten resurssien puutteeseen. Tulos on sitten mitä se on, siihen odotettuun on vaikea päästä.
MJ HC Koivusalo toteaa vielä ”Vammojen takia pois jäi noin 15 sellaista pelaajaa, jotka liittyvät maajoukkuerinkiin myöhemmin” ja jatkaa ”Vanhoilla meriiteillä ei maajoukkueeseen tule kuitenkaan olemaan asiaa, sillä viime viikonlopun perusteella tulee jokaiselle pelipaikalle olemaan tarjolla erittäin terve kilpailutilanne”.
Vanhoja meriittejä tarvitaan nuorennusleikkauksessakin. Muuten se on Good Bye ja Näkemiin.
18.09.2007 10:14 - Verneri
Suomen maajoukkue
Suomen Amerikkalaisen jalkapallon maajoukkue leireili viime viikonlopun Helsingissä. Leirille oli kutsuttu 130 pelaajaa, joista reilu 60 (kuusikymmentä) "vaivaitui" paikalle. Mikä on, eikö Suomen maajoukkueen pelipaidan pukeminen ja edustaminen Suomea kotikisoissa kiinnosta?
Amerikkalaisen jalkapallon miesten maajoukkue on luisumassa tilanteeseen, jossa joukkueessa eivät pelaa parhaat pelaajat vaan ne jotka maksavat eniten. Tai on jo luisunut. Jo vuosia on MJ-kulkenut ilman oikeita sponsoreita, ja pelaajat ovat maksaneet satoja euroja "oikeudesta" kantaa sinivalkoisia värejä. Nämä eurot siis päälle siihen mitä maksetaan seuroille jäsen/toimintamaksuja, liitolle lisenssi maksuja ja vakuutusyhtiöille vakuutuksista.
Sama "rahastus" toimii myös nuorten osalta. "Maksa ja pela" systeemi toimii poikien D15 lippupallojoukkueesta nuorten B19 joukkueeseen. Pelaajia ei tarkkailla tositilanteissa vaan pelaajat kutsutaan leireille ja toivotaan että vanhempien lompakko kestää. Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Palataan viimeviikonloppuun. MJ:n arvostusta ei lisännyt valtava määrä kutsuttuja pelaajia, varsinkin kun erittäin hyviä pelaajia jäi kutsumatta lainkaan leirille, suosituksista huolimatta.
Maajoukkuevalmentajat valitsivat, jälleen kerran, helpoimman tien: yhteys seuravalmentajiin ja näiden suosituksiin.
Paras, ja pelaajien motivaatiota lisäävä tapa olisi ollut pyytää suositukset seuravalmentajilta keväällä ja kesällä katsastaa pelaajat tositoimissa pelikentillä, vaihtaa muutama sana pelien jälkeen ja näiden perusteella kutsua melkein valmis ryhmä leireilemään.
Joukkueeseen etsittiin pelaajia jotka ovat valmiita asettamaan määränpään 2009 kotikisoihin. Kuitenkin tiedossa oli miltei 20 (kaksikymmentä) pelaajaa jotka olivat ilmoittaneet kauden viimeiseksi? urallaan. Silti kutsu oli tipahtanut postiluukusta. Huonoa scouttausta? Ei vaan huonoa valmistautumista.
Tämän lähtölaukauksen perusteella ei kotikisoissa hyvä heilu, ei vaikka kuinka halutaan. Mielenkiinnolla odotetaan julkistusta ryhmästä joka matkaa Ruotsi-maaotteluun tulevana viikonloppuna. Aavistelen tuskaista matkaa Ruotsiin, ja siitä eteenpäin kohti kotikisoja. Mikään ei ole muuttunut, sukellus jatkuu.
Intiaanileirissä ei annettu tyrmäävien tulevaisuuden kuvien häiritä, vaan nurmikon alkaessa vihertää usko omaan tekemiseen vahvistui. Myönnetään että kotimaisilta pelaajamarkkinoilta oli tarkoitus saada muutama kokenut pelimies joukkueeseen mukaan, mutta Indians ei ollut tarpeeksi houkutteleva joukkue tilastojen valossa. Niinpä seurajohto päätyi ratkaisuun jossa Indiansin leirissä nähtiin Texasin Matthew Epperson, ensimmäinen amerikkalaispelaaja sitten vuoden 1994.
”Oman kylän pojat” vahvistuivat Lahden Jani Heinisalolla joka esitti erinomaisia otteita läpi kauden. Joukkueeseen liittyivät myös Roni Rissanen Pyhtäältä ja Hannu Alanko, jonka kanssa sopimus pelaamisesta oli tehty jo vuonna 2005. Myös Juha Pennanen palasi pelaavaan kokoonpanoon vuoden tauon jälkeen. Petteri Niemisen välivuosipuheet saatiin pyörrettyä mukavasti ennen kauden loppua.
Indiansin nuorista edustusjoukkueeseen nostettiin Juho Luukkainen, Mikko Vainio ja Jukka Lindqvist. Tosin Vainio oli A21-nuorissa tapahtuneen loukkaantumisen takia sivussa koko kauden.
Kauteen lähdettiin hakemaan tarkoituksella säilyttää sarjapaikka. Kaikki yli tämän olisi silkkaa plussaa. Juhannustaukoon mennessä laskettiin pistepussissa olevan neljä pistettä, mikä toteutuikin voitoilla Kuopiosta ja Tampereesta. Enemmänkin oli tarjolla.
Perttu Kontkasen ja Tatu Tarkiaisen loukkaantumiset ennen juhannustaukoa toivat mustia pilviä linjapelaamiseen. Vaihtomiehet olivat linjan osalta vähissä tappiollisessa Demoni-matsissa.
Indiansin menestys ei kaatunut päävalmentaja Paul Allenin lähtöön juhannustauolla. Mukavaa nostetta sen sijaan toi Turkulaisen Jarmo Rautiaisen ottaessa haasteen vastaan Indiansin peräsimessä.
Sarjan toiselta puoliskolta muistetaan pisteen kotitappio Kuopiolle, taisteluvoitto Sixtareista ja luokaton esitys Tampereella. Runkosarjan neljäs tila tiesi matkaa pudotuspeleihin ja kolmatta kohtaamista Porin Karhuja vastaan.
Paljon tehtiin hyvää, paljon jäi vielä parannettavaa. Hyökkäys saatiin uomiinsa ensimmäisestä pelistä lähtien, puolustus taas rämpi läpi kauden muutamia valopilkkuja lukuun ottamatta. Potkujoukkueet saavat täysin puhtaat paperit, special tiimeihin käytetty aika on Laatuaikaa.
Seurajohto voi myös onnitella itseään onnistuneesta scouttauksesta uudella mantereella. Matthew Eppersonin kaltaista pelimiestä ei joka päivä Suomessa näe, Vaahteraliigassakaan. Mies ei jättänyt kylmäksi ketään pelikentällä kauden aikana. Ja jalkapallokentän ulkopuolella Matthew on todella loistava persoona, josta kuvastui sekä urheilijan vaatimaton perusluonne että periksiantamattomuus.
Kaudesta jäi siis positiivinen fiilis. Tavoitteet täytettiin kukkuramitalla ja arvostelijoille/tietäjille voitiin näyttää pitkää nenää. Nyt syksyllä ensimmäisenä asialistalla on, jälleen kerran, edustusjoukkueen päävalmentajan etsiminen. Jatko Jarmo Rantasen kanssa on tietysti toivelistalla, mutta ovia ei ole suljettu muiltakaan mahdollisuuksilta. Valmentaja-kysymyksen ratkettua alkaa jälleen pelaajakartoitus eli oman rungon vahvistaminen. Suunta on oikea, tästä on helppo jatkaa kohti kautta 2008.
Monissa seuroissa mietitään Vaahteraliigaa, niin myös Indians-leirissä. Joukkueen rakennustyö on aikataulussaan ja tältä kaudelta saatu kokemus tiukoista peleistä ja niiden kääntämisestä voitoiksi on kultaakin arvokkaampaa tulevaisuudessa. Lisäksi Indiansin nuorisoakatemia jauhaa uusia pelimiehiä joukkueeseen, josta nyt ensimmäiset kolkuttelevat Miesten maajoukkueen ovia.
Ensi kaudella läpilyöntiä odotellaan seuraavilta lupauksilta: Samu Niemelä, Jussi Puumalainen, Riku Loponen, Toni Akkanen, Ville Vaija ja vasta 16-vuotiaalta Janne Siltaselta. Akkanen ja Vaija ovat säväyttäneet nopeudellaan jo nyt. Niemelä ja Puumalainen lyövät nähtävästi itsensä läpi tukimiesosastolla sekä Loponen ja Siltanen laajentavat linjamiesrintamaa. Tosin Loponen voi löytää itsensä myös pallonkantaja osastolta ja Siltanen on osoittanut pelimiehen merkkejä kaikilla pelipaikoilla boxin sisällä.
Kausi 2007 alkaa olla siis historiaa, tätä kirjoitettaessa jäljellä Vaahteramalja, East-West Bowl, tasonmittausottelu Saints-Storm ja Ruotsi-Suomi maaottelu. Indiansin C-nuorilla on ainakin kolme ottelua edessä, kun nuoret taistelevat pääsystä Final Fouriin eli sarjan yksipäiväiseen playoff kahinoihin.
