Useimmat suomalaisen jenkkifutiksen seuraajat varmaan tietävätkin sen, mistä syystä pääsarjaamme kutsutaan Vaahteraliigaksi ja mestarit saavat nostaa Vaahteramaljaa mestaruuden ratkettua. Siihenhän on syynä se, että Kanadan suurlähetystö lahjoitti aikanaan sen Vaahteramalja pystin liitolle. Suurena taustavaikuttajana asiassa toimi kanadalainen Mel Swenson niminen kaveri joka silloin, lajin ja 1980-luvun alkuvuosina, oli innokkaasti mukana maineikkaan lajin pioneeriseuran, East City Giantsin, toiminnassa mukana.
Mutta kuinka moni edes lajin harrastajista tietää mistä ihmeen syystä ykkösdivarin loppuottelua kutsutaan Spagettimaljaksi? No mennäänpä ajassa taaksepäin neljännesvuosisata ja kerrataan vähän sen ajan jefuhistoriaa. Kesällä 1983 päätettiin järjestää lajimme ensimmäiset EM-kisat joihin Suomikin osallistui ja ensimmäinen miesten maajoukkue koottiin sitten niitä kisoja varten. Kisat annettiin Italian liiton järjestettäväksi, Italia ja Saksahan olivat siihen aikaan ne tunnetuimmat Euroopan maat jossa jefua ylipäätänsä silloin pelattiin. Kisat järjestettiin Castel Giorgion pienessä kylässä, joka vääntyi sen reilun viikon mittaisen pelireissun aikana suomalaispelaajien suussa tuttavallisesti ”Kastel Jormaksi”. Kylän ulkopuolelta löytyi paikallisen pormestarin rakennuttama, kuten meille ainakin silloin kerrottiin, ”Euroopan ainoa jenkki-fudis stadion”, joka oli tietenkin nimetty legendaarisen Vince Lombardin mukaan. Paikallista joukkuetta kylästä, tai edes lähiseudulta, silloin ainakaan löytynyt, eikä amerikkalainen jalkapallo lajinakaan tuntunut olevan paikallisille ollenkaan tuttu laji.
Kisoihin lähdettiin, uskokaa tai älkää, Hyvinkään liikenteen linja-autolla, joka starttasi matkaa Helsingistä Postitalon edestä poimien sieltä mukaansa suurimman osan pelaajista, eli Polin, Munkan, Roostersin ja ECG:n pelaajat. Loput maajoukkueen pelaajista noukittiin kyytiin Turusta ennen kuin bussi ajettiin Tukholman laivaan. Seuraavana aamuna matka jatkui Tukholmasta kohti Helsingborgia josta lautta vei joukkueen jo Tanskanmaalle. Sieltä matka jatkui läpi edelleen halki Tanskan ja kerran vielä astuttiin lauttaan josta rantauduttiin Lyypekin satamaan. Lyypekistä suunnistimme mm. Garmish-Partenkirchenin kylää ja mäkimonttua sivuten kohti Itävaltaa ja Innsbruckia jossa yövyimme seuraavan yön 1976 talviolympialaisia varten rakennetussa kisahotellissa ja pääsimme ihastelemaan upeaa vanhaa kaupunkia iltavalaisutuksessa Alppien siintäessä taustalla.
Menomatkan kolmantena ja viimeisenä päivänä matka jatkui sitten jo aamutuimaan kohden Italiaa. Castel Giorgio sijaitsee Orvieton viininviljelyalueella ja se kävi varmasti jokaiselle meistä selväksi siinä vaiheessa kun molemmin puolin tietä näkyi vaan viinirypälepensaita kylää kohti noustessamme. Varsinkin näin jälkeenpäin ajatellen tämä kyseinen matkustusmuoto saattoi kyllä olla se ratkaiseva tekijä miksi piskuinen Suomi kisoissa pärjäsi niin hyvin, että marssi, Ranskan ja Saksan lyötyään, peräti loppuotteluun saakka jossa sitten hävisi kuitenkin isäntämaa Italialle.
Kisojen voittajaa varten oli teetetty ilmetty kopio Super Bowlin voittajalle ikiomaksi jaettavasta Lombardi Trophystä, hopealle jääneelle maalle annettiin puolestaan kulho, joka sitten, muistaakseni jo jossain vaiheessa paluumatkalla, maajoukkuepelaajien yhteisellä päätöksellä päätettiin ”lahjoittaa liitolle” vasta perustetun ykkösdivisioonan kiertopalkinnoksi sillä ehdolla että se nimetään nimenomaan Spagettimaljaksi.
Tähän kyseisen kulhon Spagettimalja nimitykseen varmaan vaikutti se, että joka %&#¤/! kerta, kun menimme ”omaan” pieneen, kylän ulkopuolella sijaitsevaan trattoriaamme syömään, oli se sitten lounasta tai päivällistä, meni ruokailu tämän saman kaavan mukaan. Reilun vartin jälkeen ryhdyttiin pöytiin tarjoilemaan kivennäisvettä ja leipää ilman minkäänlaista kiirettä. No sitten kun vedet oli juotu ja leivät syöty, ehkä noin reilun puolen tunnin odottelun jälkeen, alettiin odottaa sitä varsinaista ruokaa. Ja sitä saatiinkin sitten odottaa ja odottaa… Parin ensimmäisen päivän jälkeen alkoi tässä vaiheessa odottelua jo hermot mennä ja niinpä odottelua siivitettiinkin, jos ei kovin rytmikkäällä, muuta ainakin kuuluvalla, aterimien hakkaamisella pöytään. Sitten kun ruoka vihdoin ja viimein lautasille saapui, oli se kerrasta toiseen, yllätysyllätys… spagettia!! Sitä en jaksa enää muistaa oliko sen kanssa joskus jotain muutakin kuin sitä jauhelihakastiketta, mutta sitä oli ainakin useamman kerran.
Reissusta on jäänyt vielä näiden kaikkien vuosienkin jälkeen monia muistoja, joita olisi mukava joskus kertoa ja saada ne taltioitua vielä jälkipolvillekin luettavaksi. Kuten esim. se minkä takia paluumatkalla jossain päin saksanmaata paikallisessa maauimalassa vieraillessamme, uimavalvoja- horsti huitoo ja huutaa pää punaisena alhaalta altaan reunalta yhdelle suomalaisista urheilijanuorukaisista joka hoiperteli, ilmeisesti matkasta väsyneenä, kympin hyppytasanteella. Useampi meistä jo veikkasi syyksi kaverin kuntoa ja epäili valvojan haluavan sankarimme laskeutuvan sieltä portaita myöten maan tasalle, mutta mitä vielä. Syy olikin se, että urheilijanuorukaisella ei ollut sitä pakollista, portilta ostettavaa oranssista uimalakkia sillä hetkellä päässään ja kun kaveri veti lakin päähänsä, hän sai hyppää sieltä kaikessa rauhassa altaaseen. Onneksi tuli muuten kuitenkin jalat edellä…
”Matti Finlandese!” sanoivat, ja sanoisivat varmaan vieläkin, tähän italiaanot.
Ciao,
31.05.2008 01:22 - Rami Vormisto
Kilpasarjasta tynkäsarjaksi
"Risuja ja Ruusuja" palsta keskittyy tällä kertaa I-divisioonan ruotimiseen ja kattojärjestön toiminnan arvosteluun rakentavassa hengessä.
Vaahteraliigan alapuolella on varsin aktiivista kilpaurheilutoimintaa. I-divisioonaan pääsy edellyttää noin kymmenen kriteerin täyttämistä, varmistuksena sille että kesällä voidaan keskittyä siihen olennaiseen eli pelaamiseen. Todettakoon vielä että liigassa on myös vastaavat kriteerit, tietenkin hieman isommilla vaateilla.
Nyt kaksivuotta käytössä ollut I-divisioonan lisenssi järjestelmä petti. Espoo Devils, jolla kriteerien mukaan piti olla viime joulukuun viimeinen päivä vähintään 20 (kaksikymmentä) allekirjoitettua pelaajasopimusta, ilmoitti viikkoa ennen kauden alkua pelaajien loppuneen ja näin ollen osallistumisen sarjaan olevan mahdotonta, pyyhe siis kehään.
Jäljelle jäi viisi hölmistynyttä joukkuetta, joiden pelaajamäärä käytännössä ei paljoa ylittäne tuota maagista 20 pelaajaa, rosterit kun näyttävät pursuavan kiitettävästi (kiitos junioritoiminan) junioripelaajia.
Vernerillä on parikin teoriaa Espoo Devilsin sarjasta luopumisen syyksi, osa itse kehiteltyjä, osa kuulopuheiden pohjalta rakennettuja:
Joukkue väärässä sarjassa. Espoossa herättiin kilpasarjan todellisuuteen liian myöhään. Vastustajat tekivät töitä joukkueidensa eteen, vahvistuksia hankittiin ja pelaajaliikenne oli maakunnissa kohdallaan. Espoossa luotettiin vanhaan "omalla painolla" systeemiin, joka sittemin rullasi jouhevasti ojaan.
Farmisopimus vei pelaajat. Espoo solmi farmisopimuksen Helsinki Wolverinesin kanssa; faktatietona Espooseen kerrottakoon ettei tässä maassa ole vielä kuunaan ollut toimivaa kombinaatiota farmijoukkueiden välillä, ja yleensä se alempisarjan joukkue on menettävänä osapuolena, varsinkin kun Helsikiläisjoukkue Wolverinesillä on myös II-divisioonajoukkue organisaatiossaan.
Salaliittoteoria. Tämä on mielenkiintoinen tarina (kuulopuheita) jossa voipi olla todellisuuden pohjaakin: Helsingin pääsarjan joukkueet Roosters ja Wolverines huomasivat kauden lähestyessä kilpailukykynsä heikentyneen ratkaisevasti verrattuna maakuntiin. Pelaajia ei ollut tarpeeksi eikä niitä löytynyt vapailta markkinoilta. Ratkaisu: Espoo Devils luopuu sarjapaikastaaan ja kaikki ovat tyytyväisiä, pelaajia tarjolla ja Helsingissä voidaan taistella Vaahteramaljasta Finskillä ainakin toisen pääkaupungin joukkueen toimesta. Oleellista salaliittoteoriassa on päivämäärä 30.4. jonka jälkeen siirtyminen liigajoukkueisiin ei ole ollut mahdollista.
Sitten tynkäsarjaan. Divisioonan ensimmäinen kierros pelattiin neljän joukkueen voimin. Kuopio näytti osaavansa pelata hyökkäyspeliä samoin kuin Porikin. Molempien puolustukset vuosivat kuin seula, ja tässä onkin näiden joukkueiden heikkoudet. Ensimmäisen ottelun jälkeen Kuopio ilmoitti tehneensä sopimukset kolmen Devils-konkarin kanssa. Nähtäväksi jää mihin suuntaan Steelers hyökkäys näillä hankinnoilla siirtyy.
Porilla oli viime kaudella vahva puolustus. Ensimmäinen ottelu kertoi melkoisista muutoksista joukkueessa. Kuopio juoksi Porin yli selvin jaardein.
Nousijajoukkue Oulu teki "Indiansit" jo ensimmäisellä kierroksella. Vastustajana ollut ex-liigajoukkue Lappeenranta hyytyi pitkällä linja-automatkalla. Ehdotus seurapäättäjille: sopikaa seuraavassa palaverissa tulevia vuosia varten, että otteluiden alkamisajankohta on klo 15:00 - 19:00 välillä. Ei palvele ketään jos ottelut aloitetaan puolilta päivin. Urheilijoiden ruokailuja on vaikea ajoittaa aamu yhdeksäksi.
Lappeenranta ei melkoisella varmuudella tee "Jaguaareja" tällä kaudella eli voita I-divisioonaa ja nouse liigaan. Joukkue tuntuisi elävän lievässä sekaannustilassa pelillisesti, eikä asiaa auta juniorijoukkueiden puute. Liigaan nousu näetsen vaatii neljä (4) liiton sarjoihin osallistuvaa juniorijoukkuetta ja Vernerin laskujen mukaan L-rannassa on mahdollisuus enää kolmeen tiimiin (jos ei sitten hiiret ala jahtaamaan kissoja tai taivas putoa niskaan).
Kouvolan iskukyky mitataan sunnutaina kotiottelussa Poria vastaan. Viime kaudella Indians oli vastaantulija Porin Karhuille. Tälle kaudelle kotijoukkue on vahvistunut etenkin puolustuksen linjapelaamisen osalta, joka olikin viime kaudella yksi joukkueen kompastuskiviä. Indians hankki Tommi Hounin lisäksi Ryan Baileyn Illinoisista ja paluumuuttaja Kouvolalaistunut Janne Räsänen jatkaa peliuraansa. Samoin toisella vuosikymmenellä pelaava Pasi Mannonen. Etäisyyttä fudikseen ottaa Antti Pakkanen joka keskittyy tämän kesän kotiin ja perheeseen. Työkiireitä on Juho Leppälällä samoin kuin Juha Hallikaisellakin, tosin Hallikaisen pelaamattomuus ei kuulemma ole vielä kirkossa kuulutettu.
A-nuorten veikkauset meni miten meni eli penkin alle. Tästä viisastuneena yleisön pyynnöstä huolimatta koko kauden spekkaukset:
Sarjan voittaa joukkue joka vie viimeisen ottelun eli Spagettimaljan. Välieriin nousevat Pori, Kuopio, Oulu ja Kouvola. Finaalissa I-divarin herruudesta taistelevat Kuopio ja Kouvola. Fudistäyteistä kesää kaikille.
31.05.2008 11:32 - Verneri
A21 - taantumaa vai tason nousu?
A-nuorten (1987 syntyneet ja nuoremma) SM-sarja käynnistyy parin viikon kuluttua. Sarjaan on ilmoittautunut seitsemän joukkuetta Kouvolasta, Helsingistä (2), Turusta, Tampereelta, Vantaalta ja Jyväskylästä. Viime vuotisesta vähennystä on tullut Kuopion, Rauman ja Seinäjoen jäädessä sarjasta pois.
Joukkueiden voimasuhteita on tässä vaiheessa varsin vaikea arvioida, mutta yritetään. Kaikilla mukana olevilla joukueilla on vahva juniorityö, joten kokemusta joukkueista löytyy, vaikka kysessä on nuorten sarja.
Viimevuonna mestaruuden vei Jyväskylä, hopeamitalit matkasivat Helsinkiin (Roo). Pronssia otti Kuopio ja neljäs oli Tampere. Kolmikon uskon olevan edelleen vahvoilla ikäkausi menetyksistä huolimatta.
Viime vuoden viitonen Kouvola Indians menetti hyökkäyksen linjasta kaksi pelaajaa ja takakentältä kaksi. B19 ikäisistä poikia nousi sarjaa ylemmäs joten joukkueen pitäis olla edelleen kovassa iskussa, vaikkakin joukkue lähtee "ali-ikäisenä" sarjaan mukanaan vain kolme 21-vuotiasta peluria. Lisäjoukkoja Indiansin joukkueeseen on tulossa Kuopiosta, jonka joukkuetta Kouvolalaiset kävivät avittamassa pari vuotta sitten.
Ikävä kyllä SAJL:n sivu-uudistuksen takia en päässyt tutkailemaan edellisvuosien tuloksia, joiden pohjalta olisi ollut hivenen vakuttavampaa tehdä veikkaus kauden kulusta. Asiaa ei helpota myöskään seurojen nuorisojoukkueiden rostereiden puute, mutta yritetään seuraavasti:
Jaguaarit; joukkue selviää niukin naukin välieriin.
Roosters; pelaa runkosarjan yhdellä tappiolla.
Saints; jatkaa siitä mihin viimevuonna jäi, mutta ei pääse välieriin.
Indians; taistelee itsensä välieriin niukoilla voitolla.
Wolverines; apuja joukkueeseen tulee Espoosta, tämä ei riitä ja joukkue ei pelaa pudotuspelejä tänäkään vuonna.
Taft; kehitystä viime vuodesta, mutta sarja osoittautuu taas liian kovaksi Vantaalaisille, niukasti välierien ulkopuolella.
Trojans; pelaa itsensä välieriin kaikkien yllätykseksi ja vie vähintään pronssiset mitalit.
Siinä Vernerin rivi. Ympäripyöreitä veikkauksia vailla todellisuuspohjaa. Uskokaa tai älkää.
